Juuri kun pääsin parjaamasta Agatha Christie-suomennosten kansia, jotka eivät tee oikeutta murharouvan tarinoiden kulttuurihistoriallisille puitteille, WSOY julkaisee Helmeilevän kuoleman tyylikkään 50-lukulaisella kansikuvalla! Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1959, ja juuri ilmestyneen pokkariversion kansi on tuo alkuperäinen. Sen on suunnitellut ansioitunut kuvittaja Heikki Ahtiala (1913-1983), joka opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa 1930-luvulla ja toimi sittemmin graafikkona useissa mainostoimistoissa.Ahtiala vastasi myös aikoinaan WSOY:n Sapo-sarjan kansikuvista ja ne olivatkin aivan toista maata kuin nämä nykyiset. Hämmästyksekseni luin tänään vanhasta Hesarista, että Sapo on saanut viime vuoden alussa uuden ulkoasun. Tuo edellisessä kirjoituksessani mainitsemani Louise Pennyn Kylmän kosketuksen kalsea ja harhaanjohtava kansikuva on siis tämän uudistuksen ensimmäisiä hedelmiä. Vai pitäisikö sanoa rusinoita. Epäonnistunutta satoa joka tapauksessa.
Uudistuneella ulkoasulla yritetään kuulemma houkutella uusia lukijoita Sapo-sarjalle, jossa julkaistujen dekkareiden kysyntä on hiipunut (HS 16.3.2009). Plussaa sen tajuamisesta, että ulkoasulla on merkitystä ja että sarjan edellinen, vuonna 1997 luotu ilme oli päivityksen tarpeessa. Mutta miksi vanhan ilmeen suunnitellut graafikko vastaa myös uudistuksesta? Mikä tuhlattu mahdollisuus.
Kiitokset WSOY:lle kuitenkin Helmeilevästä kuolemasta. Kustannusjätti on muutenkin elvyttänyt pokkarisarjansa hiljattain paikatakseen Loiston pokkarimarkkinoille jättämää rakoa, vai pitäisikö puhua ammottavasta aukosta. Vaikka Loistoa tulee ikävä, sen kasarihenkinen Agatha Christie-kansitaiteilu saakin painua unholaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti