Flunssa pitää edelleen otteessaan ja The Wiren toinen tuotantokausi ei ole vielä saapunut, joten turvauduin epookkidraamaan.BBC:n minisarja The Buccaneers (1995) perustuu amerikkalaisen Edith Whartonin (1862-1937) keskenjääneeseen romaaniin. Tarinassa amerikkalaiset uusrikkaat yrittävät turhaan päästä maansa vanhan yläluokan piireihin, ja päättävät kokeilla onneaan Englannin aatelisten parissa. Köyhtyneet aristokraatit halveksivat amerikkalaisten sivistymättömyyttä, mutta tarvitsevat heidän rahojaan; amerikkalaiset taas kaipaavat statusta ja hyväksyntää, jota he lastensa onnistuneiden naimakauppojen myötä voivat odottaa saavansa myös kotimaassaan.
Päähenkilöt ovat newyorkilaistuneet St. Georgen sisarukset Annabel (Carla Gugino) ja Virginia (Alison Elliott) sekä heidän brasilialainen ystävänsä Conchita (Mira Sorvino). Conchita nai englantilaisen lordin, ja hieman myöhemmin Virginia avioituu tämän vanhemman veljen kanssa. Häissä rakastuneelle Virginialle selviää, että hänen tuore aviomiehensä aikoo jatkaa suhdettaan pitkäaikaisen rakastajattarensa kanssa ja nai Virginian tämän isän rahojen takia. Myös Conchitan avioliitto osoittautuu onnettomaksi.
Onnettomin kohtalo kaikista on kuitenkin hädin tuskin täysikäisellä Annabelilla, joka suostuu infantiilin herttuan vaimoksi ja joutuu tarkoin säädellyn asemansa ja rakkaudettoman liittonsa vangiksi. Alkujaan eläväisen Annabelin elämä kalpenee pian niin ilottomaksi ja yksinäiseksi, että katsoja kokee voimakasta myötäahdistusta. Annabelin entinen kotiopettajatar Laura Testvalley (Cherie Lunghi) on hänen henkireikänsä, ja Laura myös lopulta auttaa epätoivoisen Annabelin uuteen alkuun, uhraten samalla oman mahdollisuutensa rakkauteen.
Tarinan amerikattaret omaksuvat kukin omanlaisensa selviytymisstrategian englantilaisen koleuden keskellä. Salliva ja epäsovinnainen Conchita lohduttautuu rakastajalla, mutta tukee lopussa syfiliksen heikentämää aviomiestään luotetun ystävän tavoin. Petetty ja nöyryytetty Virginia nielee ylpeytensä ja ylläpitää urheasti kulissia, elättäen samalla miehensä koko sukua. Kun miehen varaton rakastajatar lopulta tekee itsemurhan, Virginian kärsivällinen odotus palkitaan ja puolisojen vihjataan viimein lähentyvän toisiaan jollain uudella tasolla.
Annabel yrittää pitää kiinni arvoistaan ja itsenäisyydestään omassa, loisteliaassa vankilassaan, ja onnistuu hyveellisesti vastustamaan normaalin elämän ja rakkauden houkutusta. Lopulta kieroutunut avioliitto vaatii niin suuria uhrauksia, että Annabelin on pelastauduttava. Ratkaisun seurauksena hän joutuu peruuttamattomasti aristokraattisen yhteisön ulkopuolelle. Annabelin onneksi siirtomaat tarjoavat mahdollisuuden uuteen alkuun ja elämään.
The Buccaneers kuvaa uuden mantereen ja porvariston nousua, englantilaisen yläluokan rappeutumista sekä luokkien ja maiden välisiä kulttuurieroja. Se tarkastelee yksilön asemaa yhteisön vaativan korsetin puristuksessa, mutta myös vähitellen avautuvia emansipaation mahdollisuuksia. The Buccaneers kuvaa kahdenlaista vankeutta: sosiaalisesta noususta yksilötasolla maksettava hinta on kova nuorille naisille, mutta helppoa ei ole aristokraateiksi syntyneillä miehilläkään, joiden syntyperä pakottaa heidät ahtaisiin ja jo valmiiksi vanhentuneisiin rooleihin. Ehkä vaikeinta on näiden miesten äideillä, jotka näkevät aikojen ja tapojen muuttuvan ja ymmärtävät samalla omien uhraustensa traagisuuden.
Naisnäkökulma on vahva, ja lähes kaikki sarjan miehet ovat enemmän tai vähemmän heikkoja, pelkurimaisia ja jopa vastenmielisiä. He muodostavat kömpelön ja vaisun taustan, jota vasten naishahmot kontrastoituvat voimakkaina, haurainakin vahvuuteen pakotettuina. Tämä on epäilemättä tarkoituksellista. Tarinan naiset kypsyvät ja kehittyvät, mutta miesten hahmot pysyvät staattisina tai degeneroituvat -lukuunottamatta Annabelin rakastettua Guy Thwaitea (komea Greg Wise).
The Buccaneers on sujuvaa ja viihdyttävää epookkia, ja näyttelijävalinnat ovat onnistuneemmat kuin monissa muissa BBC:n klassikkofilmatisoinneissa. Viehättävä Carla Gugino tulkitsee hienosti roolihahmonsa vakavoitumisen lapsekkaasta kiukkupussista riutuvaksi herttuattareksi. Pidättyväisen ja konservatiivisen Virginian hahmossa on herkkyyttä, joka saa toivomaan, että Alison Elliott olisi esiintynyt useammissa elokuvissa tai tv-sarjoissa. Karismaattisen Elliottin ura on kuitenkin ollut melko vaatimaton; viimeksi hänet on nähty Kova laki-sarjassa. Lukuisissa brittiläisissä TV-sarjoissa näytelleen Cherie Lunghin Laura Testvalley on lämmin ja ilmeikäs.
En ole lukenut Edith Whartonin vuonna 1938 ilmestynyttä alkuperäisteosta, joten en tiedä miten uskollinen TV-sarja on sille. Wharton ei ehtinyt kirjoittaa romaania loppuun ennen kuolemaansa, mutta häneltä jäi muistiinpanoja, joiden pohjalta käsikirjoittaja on rakentanut loppuratkaisun. The Buccaneersissa on kuulemma omaelämäkerrallisia aineksia: erosihan nuorena avioitunut Wharton viisikymppisenä miehestään ja aloitti uuden elämän intellektuellien suosimassa Ranskassa. Siellä Wharton kirjoitti tunnetuimman teoksensa The Age of Innocence, josta hänet palkittiin Pulitzerilla 1921. Wharton oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.
The Buccaneers -DVD:n voi ostaa omaksi esim. täältä, kirjastostakin löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti