Yömusiikkia

Vuosien varrella moni kaunis kappale on kantautunut korviini auki unohtuneen television kautta. TV1:n yöllisen Uutisikkunan taustalla kuuluvassa Yöradio-ohjelmassa soitetaan usein mollivoittoisia slovareita soittolistojen ulkopuolelta. Viimeisin tällainen löytöni oli ruotsalaisen Sophie Zelmanin pysäyttävän kaunis Song of the Night-kappale, joka sai parantumattoman yökyöpelin keskeyttämään senhetkiset puuhansa ja vääntämään volyymia kovemmalle.

Yöllinen elämykseni johdatteli minut Zelmanin uusimman I'm the Rain-levyn (2010) pariin. Song of the Night on melankolisen levyn viimeinen kappale. Levyn aloittaa niin ikään kaunis If I Could, jonka yksinkertainen pianostemma viettelee kuulijan. Tästä edetään kohti loppuhuipennusta toinen toistaan yksinkertaisemmilla balladeilla, joissa duetoivat Zelmanin tyttömäinen ääni ja Bo Kaspers Orkesterissa vuoteen 1996 soittaneen Lars Halapin kitara.

I'm the Rain on Zelmanin (s.1972) ja kitaristi-tuottaja Halapin kahdeksas yhteinen levy. Spotify vertaa Zelmania mm. Anna Ternheimiin, norjalaiseen Ane Bruniin sekä georgialais-brittiläiseen Katie Meluaan. Minulle tulee mieleen myös israelilais-ranskalainen Keren Ann, erityisesti hänen englanninkielinen levynsä Not Going Anywhere (2003).

I'm the Rain on sateisen surumielinen levy, jonka satunnaiset country-vaikutteet keventävät alakuloista tunnelmaa. Zelmani ääntää englantia paikoin kovin ruotsalaisella aksentilla, mutta jos sen ei anna häiritä, I'm the Rain on täydellistä yömusiikkia.