This Is It, Folks

Olen alkanut viettää yhä enemmän aikaa maalla, missä minulla on ollut eräänlainen piilopirtti jo muutaman vuoden. Vanhassa meijerissä sijaitsevasta kakkosasunnosta on tullut ykköskoti.

Maalla viihtymisen sivutuotteena syntyi blogikuopukseni Meijerielämää. Siinä oli alunperin tarkoitus reflektoida kevyesti ja kuvapainotteisesti omaa, uutta sijaintia niin kartalla kuin elämässäkin, hidastamista ja kulutuksen vähentämistä. Sitäkin olen tehnyt, mutta antautunut myös häpeilemättä siihen ihanaan ja epä-älylliseen kuvallisen unelmoinnin ja kodinlaiton maailmaan, josta bloggaajana pääsee nauttimaan vuorovaikutteisemmin ja luovemmin kuin vaikkapa sisustuslehtien passiivisena lukijana.

Bloggaamiseni alkoi inspiroivana ja stressittömänä harrastuksena, ja sellaisena tahdon sen myös pitää. Siksi aion nyt jättää hyvästit Huinahainalle, joka oli tavallaan harjoittelukappaleeni ja koekaniinini. Meijerielämää jatkuu: sen tiheäkin päivittäminen on helppoa ja rentouttavaa, ja tämänhetkisten 20-40 päivittäisen kävijän myötä lisäksi palkitsevaa. Myös Paris, Texas ja Dekkarimania jatkuvat: kirjoitan nykyään elokuvista ja dekkareista vähän muuallakin, joten aihepiireille omistetut blogit tukevat harrastusta ja toimivat jonkinlaisina muistiinpanovihkoina tai privaattiarkistoina.

Monia Huinahainaan kaavailemiani aiheita jää nyt hyllylle. Piti kirjoittamani ainakin puolalaisista elokuvajulisteista, The Wire-sarjan luoneiden David Simonin ja Ed Burnsin Generation Kill- ja Oliver Stonen Wild Palms-sarjoista, Samuli Heimosen maalauksista, Rokk i Reykjavik-dokumentista ja edesmenneen Edward Goreyn kodista. Ripottelen näihin suunnittelemiini postauksiin jo haalimiani kuvia tähän juttuun kuvitukseksi.

Maailma on niin virikkeellinen, että vuorokauden tunnit eivät mitenkään tahdo riittää. Kuitenkin ne on saatava riittämään. Muun muassa siitä syystä elämä on luopumista. Se on sitä myös paljon tärkeämmistä syistä.

Yritän annostella aikaani taas vähän uudella tavalla. Jätän blogiesikoiseni näille sijoilleen verkkoon, voidakseni käydä joskus fiilistelemässä ja muistelemassa vanhoja. Jos oikein ikävä tulee, Huinahaina on elvytettävissä. Sehän on vain blogi.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Kiva kun kävit, kiitos ja näkemiin!

Kuvat ylhäältä alas:

Puolalaiset elokuvajulisteet olen saanut 1990-luvulla tuliaisiksi Varsovasta, ja ne ovat suuresti ihailemani Wiktor Sadowskin käsialaa. Ylempi kuva on Alain Resnaisin Viime vuonna Marienbadissa-elokuvan (1961) juliste.

Samuli Heimosen maalaus vuodelta 2009 on kauniilta nimeltään Kaikessa on murtumansa. Lisää Heimosen kuvia mm. Galleria Heinon sivuilla.

Alempi Sadowskin juliste on tehty mainostamaan Peter Greenawayn Drowning By Numbers-elokuvaa (1988).

Nukkuvan Edward Goreyn kissoineen taisin napata täältä.